14.9. Matka Kroatiaan
Lähdimme liikkeelle Kuopiosta aikaisin aamulla autoilla ja junalla. Matka Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui hyvin, mutta lentokentällä olikin sitten jänniä hetkiä, kun jokainen matkalainen hoiti itse oman ilmoittautumisensa ja matkatavaroiden jättämisen. Kaikesta selvittiin pienellä avulla hienosti ja kaveria auttaen, mikä oli hieno alku yhteiselle reissulle. Lentomatkalla Dubrovnikiin pääsimme kertaamaan pilvien muodostumista ja erilaisia pilvityyppejä niiden yllä lentäessämme ja luokanvalvoja antoi oppilaille myös pari käytännön laskutehtävää, joista taisikin olla hyötyä perillä, kun ostosten hintoja muunnettiin kunista euroiksi. Kuna tarkoittaa näätää ja arvelimme, että se taitaa olla maksuvälineenä samoja peruja kuin suomalaisten oravannahat.
Ajomatkalla Dubrovnikista Makarskaan, missä huvilamme sijaitsee, saimme esimakua tämän jyrkkien vastakohtien maan jylhistä maisemista, kun tie kulki vuorenrinteillä rannikkoa myötäillen. Käväisimme myös Bosnia-Hertsegovinan puolella, kun tie kulki läpi kaistaleen, joka katkaisee Kroatian kahteen osaan. Pysähdyimme siellä kaupassa, josta saimme hankittua tarpeet iltapalalle ja aamiaiselle. Makarskassa perillä oli huvilalle noustessa jälleen jännät paikat, kun auto ei jaksanutkaan nousta ihan ylös asti. Toimitimme matkatavaramme sekä yhteiset ruuat ja vedet perille viimeisen nousun verran, jotta poikien Matiksi nimeämän kuskin ei tarvinnut kiusata autoaan enää enempää. Myöhemmin selvisikin, että huvilamme sijaitsee 125 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä vastaa suurin piirtein nousua Puijolle Kuopiossa.
Raskaan matkapäivän päätteeksi sovittiin, että aamulla voisi halutessaan nukkua vähän pidempään.
15.9. Makarska
Huvilamme oli osoittautunut kaksiosaiseksi, minkä ansiosta
illalla tehty huonejako oli ollut helppo homma rankan matkankin jälkeen.
Pojille tuli ylätalo, minkä yhteydessä oli pieni uima-allas, ja
tytöille alatalo, jossa oli keittiö, ruokailutilat ja oleskelutila.
Huvilan pihalla kasvoi tuoksusta tunnistettujen mintun ja timjamin
ohella oliivipuita ja limettipuu, jossa oli hedelmien lisäksi
ihastuttavan tuoksuisia kukkia. Talojen välissä oli tasanne, jossa oli
grilli ja johon pääsi ajamaan pikkuautolla. Tie huvilalle osoittautui
todella jyrkäksi ja kirvoitti useamman huokauksen tulevan päivittäisen
laskeutumis-kiipeämisurakan edessä.
Nukkumisluvasta huolimatta heräsimme kaikki melko varhain
uuteen aamuun. Aamiaisen jälkeen pidimme myöhemmin tavaksi tulleen
aamupalaverin, missä luokanvalvoja ja matkanjohtaja, joka oli myös yhden
oppilaan isä, esittelivät alueen aktiviteetteja, sääennusteen ja
alkuperäisen matkaohjelman. Näistä keskusteltiin jokaisen toiveita ja
mielipiteitä kuunnellen ja lopulta sovittiin kohde ja lähtöaika.
Ensimmäisenä päivänä perillä selvitimme käytännön asioita, kuten
ruokakauppojen ja torin sijainnin ja tutustuimme muutenkin
lähiympäristöön. Pidimme ohjelman sovitusti melko kevyenä, jotta
saisimme palauduttua matkasta ja totuttauduttua täällä elämiseen ja
olemiseen.
Vietimme pitkän päivän rannalla uiden ja snorklaillen ja
sen lähitienoilla välimatkoja arvioiden. Koska meillä oli todella hyvä
suhdeluku valvojien ja oppilaiden kesken (6:10), oli helppo käydä
pienemmällä porukalla jossain, mikä ei kiinnostanut kaikkia. Söimme
kaikki yhdessä lounasta rantaravintolassa, missä seurueemme oppilaat
saivat kiitosta suomalaiselta opettajapariskunnalta, joka oli seurannut
sivusta sitä, miten hyvin oppilaat olivat käyttäytyneet ja hoitaneet
tilauksensa itsenäisesti englanniksi.
Olimme saaneet rannalla ollessamme tarjouksia Bolin
saarelle risteilevistä laivoista ja koska lauttamatka oli ollut jo
suunnitelmissa, päätimme yhteisen keskustelun jälkeen varata paikat
edullisimman tarjouksen antaneelta kapteenilta. Paluumatkalla huvilalle
kävimme hankkimassa ainekset oppilaiden suunnittelemaa grilli-illallista
varten, mikä onnistuikin kokonaisuudessaan niin hyvin, että valvojat
saivat vain seurata sivusta upean ryhmän yhteistyötä.