8.luokan näytelmä

8.luokan näytelmän tekoprosessi

Aloitimme näytelmän etsimisen jo syksyllä, mutta valitseminen venähti aika pitkäksi...

Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja aloitimme vihdoin työstämään näytelmää :)

No eihän se sitten mennytkään kuin Strömsössä. Muutama kuukausi meni säätämiseen ja kiukutteluun, jonka jälkeen pääsimme (vihdoin) näyttelyhommiin.

Aluks kaikki meni ihan ok mutta sitten todellisuus iski meitä kovaa naamaan * PAM * ja kaikilla meni moti (ainaki suurimmalla osalla). Sitten kiukuttelun jälkeen kun kaikkien haavat olivat parantuneet aloitimme uudella ”innolla”.

Kun pääsimme saliin KAIKKI muuttui *linnun laulua ja puron solinaa *. Kaikki meni hetken ihan ok, kunnes mukaan tuli lisää taiteilijasieluja.

Taiteellisista erimielisyyksistä huolimatta kaikki alkoi pikkuhiljaa asettua paikoilleen. Tosin välillä muutamilla henkilöllä oli vähän hankaluuksia ohjeiden ymmärtämisessä mutta lopulta hekin tajusivat alkaa käyttämään päätään :) Meiltä oletettii aika paljon. Plus hauskaa oli että 75% harjoituksista käytimme n. 2h parin kohtauksen harjoitteluun. Ja tästä johtuen suurimmalla osalla meni ranteisiin, kun niitten kohtauksia ei ikinä harjoteltu (ok kyllä niitä harjoteltiin välillä mutta olivaa iha syvältä istua 2h tekemättä mtn :)

Lopputulos näytti sit tältä:

By: Peppi ja muu 8.lk

Vihreä lippu viestii, että välitämme ympäristöstämme!

Kuopion steinerkoulu on Vihreä lippu -koulu. Vihreä lippu on tunnustus siitä, että suunnitelmallisesti parannamme ympäristökasvatusta ja vähennämme koulun toiminnasta aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Koko koulun väkeä kannustetaan toimimaan kestävän tulevaisuuden puolesta ja tiedostamaan omien toimintatapojen ja valintojen vaikutuksia. Meistä jää jälki!

Virkkulalle myönnettiin Vihreä lippu ympäristökasvatusohjelman tunnus ensimmäisen kerran 9.12.2015. Ensimmäisen Vihreä lippu -projektimme teemana lv. 2015-2016 oli jätteiden vähentäminen. Tavoitteena oli lajittelun ja jätteiden välttämisen käytäntöjen luominen koko koululle ja oppilaiden ympäristöryhmän toiminnan käynnistäminen. Projektin myötä lajittelua saatiinkiin selvästi koululla kehitettyä ja sekajätteen määrää merkittävästi vähennettyä.

Syksystä 2016 alkaen Vihreä lippu -teemana koulullamme on ollut Liikkuminen ja lähiympäristö. Tavoitteena on viisas koulumatkaliikkuminen, koululiikenteen ympäristövaikutusten vähentäminen ja koulun pihan kehittäminen autottomaksi lasten ympäristöksi.
 

Vihreät pallot näkyvät hangella :)

 







 Perjantaina 2.2. vietettiin jälleen Vihreä lippu -päivää ja koulunpihan kehittämisessä oli hyvin nähtävissä saavutettuja tavoitteita: pihalle on vanhempien avustuksella saatu ikioma luistinrata, jonka kunnossapitoon oppilaatkin mielellään osallistuvat, lisäksi myös isompia oppilaita innostavat liikkumaan yläpihalle saadut sählymaalit ja alakentällä onnistuu paitsi jalkapallo myös norsupallo! Keskipihalle on puolestaan saatu uusia kiipeilytelineitä ja talven riemuksi myös jäämäki mäenlaskuun. Ja kaikki tämä on mahdollistunut, kun piha on nyt oppilaiden välituntikäytössä ja henkilökunnan pysäköinti on saatu järjestymään toisaalle.

 ps. Vihreä lippu -päivänä saimme myös tiedon, että ruokalamme on kolmen tähden luomuravintola, luomun portaat -ohjelmassa 5. portaalla. Hieno juttu! Tästä myöhemmin lisää.

Pavut ja pussit eli ekaluokan matikkaa

Kouluvuosi on ehtinyt puoleen väliin ja steinerkoulu Virkkulan ekaluokkalaiset laskevat innosta puhkuen kuinka jakaa 40 papua tasan Kallelle ja Villelle ja kuinka käykään, kun joukkoon liittyy myös Kille? Jako-Jaakko auttaa ja pavut saadaan jaettua, vaikka yksi jääkin yli.

  1.luokan matematiikassa laskemisen apuvälineinä käytetään papuja ja oppilaiden itse tekemiä pusseja. Kun opettaja muokkaa laskuja eteenpäin, niin että 40 papua jaetaan jo viidelle ja kuudellekin lapselle, loppuvat pussit kesken. Nopeasti joku oppilaista keksii kuitenkin, että pavuistahan saa tehtyä hienoja jonoja ja rivejä, ja näin laskeminen jatkuu jälleen.

  
Tunnin lopuksi tehdään myös vihkotyötä. Isoihin matematiikan vihkoihin piirretään toukkia, jotka jakavat 40 pavun taakan kahteen, kolmeen, neljään, viiteen ja kuuteen osaan, osalla toukista on myös selkärepuissa ylitse jääneet pavut mukanaan.

Tunnin päätteeksi kaikki oppilaat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä työhönsä ja esittelevät innolla vihkojaan. Katso kuinka minä onnistuin!

Kroatissa osa 2.

16.9. Risteily

Kolmannen päivän aamu herätti meidät taas auringolla hellien. Koska päivän ohjelma oli sovittu jo aiemmin, käytiin aamupalaverissa läpi aikatauluja ja pelisääntöjä risteilylle. Kuljimme taas tuttua rinnettä alas ja rannan kautta satamaan, missä nousimme laivaan. Aamupäivä oli hiukan tuulinen ja merellä tuuli tuntui vielä purevammalta kuin vuorten sylissä. Kapteeni esitteli paikkoja, mutta kieli oli pääasiassa paikallista ja parhaiten siitä jäikin mieleen kapteenin alkumatkalla usein toistama tutsepii-tutsepii, joka osoittautui myöhemmin naapurikaupungin nimeksi, joka oli Tucepi. Kapteeni soitti paikallista musiikkia ja lisäksi kappaleet kaikille kansalaisuuksille, joita oli laivalla mukana, joskin meidät suomalaiset, finlandese, niputettiin yhteen englantilaisten, amerikkalaisten ja uusiseelantilaisten kanssa.

Risteily saapui muutaman pysähdyksen ja hintaan sisältyneen lounaan jälkeen Bolin satamaan Bracin saarelle (korjaus siis edellisen päivän kirjoitukseen), missä sijaitsee yksi maailman kymmenestä kauneimmasta rannasta (www.bol-croatia.com). Satamassa oli tarjolla vesitaksikuljetusta uimarannalle ja taksinkuljettaja kertoi, että kyytiin menee noin viisi minuuttia ja kävelemiseen neljäkymmentä minuuttia. Jakaannuimme taas ryhmiin sen mukaan, kuka halusi päästä nopeasti perille ja kuka saada liikuntaa ja kävellä perille. Saaren niemessä, mitä pidetään erityisen kauniina, oli erikoista kasvillisuutta, mitä tutkiskelimme yhdessä. Siellä nimittäin kasvoi havupuita, liekö tuijia, mutta niiden alla ei ollut juuri lainkaan aluskasvillisuutta, vaan täkäläisille hiekkarannoille tyypillistä valkoista pikkukiveä. Mietimme, että onko siellä joskus ollut jotain aluskasvillisuutta ja sitten se on jäänyt puiden varjoon, vai onko siellä kasvanut aina vain niitä pieniä puita.

Maaston tutkimisen, uimisen ja snorklailun jälkeen palasimme laivalla takaisin Makarskaan. Paluumatkalla kapteeni soitti enemmän kansainvälistä musiikkia ja laivan henkilökunta innosti matkustajia tanssimaan yläkannella. Alakannella oli paljon rauhallisempaa ja vaimeasti kuuluvan musiikin tahdissa eniten taisivat tanssia risteilyllä mukana olleet pienet lapset. 

Laivalla ollessa oli tuuli yltynyt siten, että olimme vähän viluissamme, joten päätimme vielä kävellä ranta-alueella. Nuoret keksivät lämmitellä hyppimällä trampoliineilla ja kokeilemalla mekaanista rodeohärkää. Härällä ratsastamisesta syntyikin ystävällismielinen kilpailu, kun suuri osa meistä halusi kokeilla sitä. Kannustimme toisiamme ja huutelimme ohjeita, miten ratsastaja voisi pysyä vielä hetken pidempään kyydissä. Palatessamme huvilalle päivästä uupuneina sovimme, että seuraava päivä olisi lepopäivä.

Blogi alkaa...Metsäpäivällä!

Kuopion steinerkoulu Virkkulan oppilaat viettivät Metsäpäivää 6.9.2016.

Ilma oli mitä mainioin ja oppilaat viihtyivät päivän ulkona!

Jos metsään haluat mennä nyt... 

Toimintaohjeiden jako

 

 Lounastauko