Mikä on Kuopion steinerkoulu? Mitä siellä tehdään? Mitä siellä oppii? Ketä siellä opiskelee?

Tämä blogi kertoo meistä; Kuopion steinerkoulun oppilaista, opettajista, vanhemmista ja henkilökunnasta.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

9. luokan matka Kroatiaan

14.9. Matka Kroatiaan


Lähdimme liikkeelle Kuopiosta aikaisin aamulla autoilla ja junalla. Matka Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui hyvin, mutta lentokentällä olikin sitten jänniä hetkiä, kun jokainen matkalainen hoiti itse oman ilmoittautumisensa ja matkatavaroiden jättämisen. Kaikesta selvittiin pienellä avulla hienosti ja kaveria auttaen, mikä oli hieno alku yhteiselle reissulle. Lentomatkalla Dubrovnikiin pääsimme kertaamaan pilvien muodostumista ja erilaisia pilvityyppejä niiden yllä lentäessämme   ja luokanvalvoja antoi oppilaille myös pari käytännön laskutehtävää, joista taisikin olla hyötyä perillä, kun ostosten hintoja muunnettiin kunista euroiksi. Kuna tarkoittaa näätää ja arvelimme, että se taitaa olla maksuvälineenä samoja peruja kuin suomalaisten oravannahat.


Ajomatkalla Dubrovnikista Makarskaan, missä huvilamme sijaitsee, saimme esimakua tämän jyrkkien vastakohtien maan jylhistä maisemista, kun tie kulki vuorenrinteillä rannikkoa myötäillen. Käväisimme myös Bosnia-Hertsegovinan puolella, kun tie kulki läpi kaistaleen, joka katkaisee Kroatian kahteen osaan. Pysähdyimme siellä kaupassa, josta saimme hankittua tarpeet iltapalalle ja aamiaiselle. Makarskassa perillä oli huvilalle noustessa jälleen jännät paikat, kun auto ei jaksanutkaan nousta ihan ylös asti. Toimitimme matkatavaramme sekä yhteiset ruuat ja vedet perille viimeisen nousun verran, jotta poikien Matiksi nimeämän kuskin ei tarvinnut kiusata autoaan enää enempää. Myöhemmin selvisikin, että huvilamme sijaitsee 125 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä vastaa suurin piirtein nousua Puijolle Kuopiossa.
Raskaan matkapäivän päätteeksi sovittiin, että aamulla voisi halutessaan nukkua vähän pidempään.


15.9. Makarska
Huvilamme oli osoittautunut kaksiosaiseksi, minkä ansiosta illalla tehty huonejako oli ollut helppo homma rankan matkankin jälkeen. Pojille tuli ylätalo, minkä yhteydessä oli pieni uima-allas, ja tytöille alatalo, jossa oli keittiö, ruokailutilat ja oleskelutila. Huvilan pihalla kasvoi tuoksusta tunnistettujen mintun ja timjamin ohella oliivipuita ja limettipuu, jossa oli hedelmien lisäksi ihastuttavan tuoksuisia kukkia. Talojen välissä oli tasanne, jossa oli grilli ja johon pääsi ajamaan pikkuautolla. Tie huvilalle osoittautui todella jyrkäksi ja kirvoitti useamman huokauksen tulevan päivittäisen laskeutumis-kiipeämisurakan edessä.


Nukkumisluvasta huolimatta heräsimme kaikki melko varhain uuteen aamuun. Aamiaisen jälkeen pidimme myöhemmin tavaksi tulleen aamupalaverin, missä luokanvalvoja ja matkanjohtaja, joka oli myös yhden oppilaan isä, esittelivät alueen aktiviteetteja, sääennusteen ja alkuperäisen matkaohjelman. Näistä keskusteltiin jokaisen toiveita ja mielipiteitä kuunnellen ja lopulta sovittiin kohde ja lähtöaika.  Ensimmäisenä päivänä perillä selvitimme käytännön asioita, kuten ruokakauppojen ja torin sijainnin ja tutustuimme muutenkin lähiympäristöön. Pidimme ohjelman sovitusti melko kevyenä, jotta saisimme palauduttua matkasta ja totuttauduttua täällä elämiseen ja olemiseen.


Vietimme pitkän päivän rannalla uiden ja snorklaillen ja sen lähitienoilla välimatkoja arvioiden. Koska meillä oli todella hyvä suhdeluku valvojien ja oppilaiden kesken (6:10), oli helppo käydä pienemmällä porukalla jossain, mikä ei kiinnostanut kaikkia. Söimme kaikki yhdessä lounasta rantaravintolassa, missä seurueemme oppilaat saivat kiitosta suomalaiselta opettajapariskunnalta, joka oli seurannut sivusta sitä, miten hyvin oppilaat olivat käyttäytyneet ja hoitaneet tilauksensa itsenäisesti englanniksi.
Olimme saaneet rannalla ollessamme tarjouksia Bolin saarelle risteilevistä laivoista ja koska lauttamatka oli ollut jo suunnitelmissa, päätimme yhteisen keskustelun jälkeen varata paikat edullisimman tarjouksen antaneelta kapteenilta. Paluumatkalla huvilalle kävimme hankkimassa ainekset oppilaiden suunnittelemaa grilli-illallista varten, mikä onnistuikin kokonaisuudessaan niin hyvin, että valvojat saivat vain seurata sivusta upean ryhmän yhteistyötä.


3 kommenttia:

  1. Mahtavan kuuloinen reissu! Olen iloinen puolestanne!

    VastaaPoista
  2. Niin on! Suvi vei sanat suustani. Kateelliset opet täällä ylpeänä haikailee peräänne! :D

    VastaaPoista
  3. Pieni korjaus kirjoitukseen: se matti oli minun juttu eikä poikien�� heh. Mutta ei se mitään mahtavaa joka tapauksessa! T: Auri

    VastaaPoista